Ja piiiitkästä aikaa lisää reissurapoa! Marraskuun alussa - heti tatrailun jälkeen - lähdin valloittamaan Venetsiaa. Tälläkin kertaa kyseessä oli ESN-järjestön matka, mutta järjestelyt olivat nyt moitteettomat. Ennen matkan alkua olin tosin hieman pettynyt, että ajankohta oli näin myöhäinen. Muutin kuitenkin mieltäni paikan päällä, sillä ajoituksella oli huomattavia etuja: ihmisiä oli
paljon vähemmän (siltikin välillä tungokseen asti) eikä hajuhaitoista ollut tietoakaan. Ilma oli sitä paitsi poikkeuksellisen lämmin eikä ennusteista huolimatta satanut koko päivänä. (Vaikka itse jouduinkin turvautumaan talvivarustukseen lievästä kuumeesta ja yskästä johtuen, näin erään amerikkalaispariskunnan lompsivan kujilla t-paidassa, shorteissa ja sandaaleissa!) Pakko myöntää, että Venetsia on kaunis ja romanttinen paikka. Tunnelmasta pääsi myös onneksi rauhallisen ajankohdan vuoksi nauttimaan. (Harmi vain, että täydellinen matkaseurani oli Suomen kamaralla!) Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen miljöö alkoi kuitenkin toistaa itseään, joten päiväreissu oli ainakin minulle enemmän kuin riittävä. Kauniisiin rakennuksiin ja kanaaleihin alkoi hiljalleen turtua ja jopa väsyä ja jossain vaiheessa tuntui, että "kaikki" on jo nähty. Tämän takia en usko, että menisin Venetsiaan enää uudelleen. Venetsia kuuluu ehdottomasti näkemisen arvoisiin kohteisiin, mutta alkaa yllättävän nopeasti kyllästyttää - etenkin, kun hintataso rajoittaa tekemismahdollisuuksia. Jo pelkkään ruokailuun pitää varata
vähintään kymmenen euroa (tämä oli italialaisen tytön neuvottelema ryhmätarjous ei-kovinkaan-hääppöiselle pizzalle). Kahvilassa nautitusta cappucinosta sain pulittaa nelisen euroa, kahden pallon jäätelötötterostä saman verran. Tiukalla budjetilla kannattaakin panostaa yhteen ruokailuun ja varata evästä mukaan, jos meinaa viettää Venetsian kujilla koko päivän. Italiassa on muuten tapana, että ravintolassa veloitetaan eräänlainen pöytämaksu, joka on (ilmeisesti aina) kiinteä ja jaetaan pöytäseurueen kesken. Jos siis et aio syödä tai juoda mitään, ei kannata mennä kavereiden seuraksi istuskelemaan, ellet halua maksaa siitä. Toisaalta ei kannata laskeskella ruokabudjettia pelkän ruokalistan perusteella, sillä pöytämaksua ei ole listojen hinnoissa huomioitu. Suuntaa-antavana tietona voin kertoa, että niissä kahdessa melko vaatimattomassa paikassa, jossa me ruokailimme, pöytämaksu oli 10-12€/pöytä. Onneksi ESN oli järjestänyt matkan hintaan kuuluvan illallisen hotellille. Siellä ruoka oli maukasta ja sisälsi peräti alku-, pää- ja jälkiruoan. Ruokafriikkinä halusin toki jotain maistiaistulaisiakin hankkia. Onnekseni pysähdyimme paluumatkalla ruokakauppaan: muiden viilettäessä viiniosastolle minä kolusin kylmäkaappeja ja karkkihyllyjä! Oliivi- ja pähkinäjuusto osoittautuivat myöhemmin erittäin maukkaiksi eikä suklaissakaan ollut valittamista. Bratislavasta sain vielä hankittua kaveriksi italialaista punkkua kahdella eurolla. NAM!
 |
| Gondolikyytiä |
 |
Gondoliparkki satamassa
|
 |
| Keskusaukion romanttiset lyhdyt |
 |
| Lisää gondolikyytiläisiä |
 |
| Kuuluisat kesyt pulut |
 |
| Livemusiikkia keskusaukiolla |
 |
| Chiliä ja vähän muutakin |
 |
| Artisokkaa pukkaa |
 |
| Hedelmäostoksilla |
 |
| Unelmien illallispaikka |
 |
Tyyni kanaali
|
Merenranta hotellin vieressä
Ja piiiitkästä aikaa lisää reissurapoa! Marraskuun alussa - heti tatrailun jälkeen - lähdin valloittamaan Venetsiaa. Tälläkin kertaa kyseessä oli ESN-järjestön matka, mutta järjestelyt olivat nyt moitteettomat. Ennen matkan alkua olin tosin hieman pettynyt, että ajankohta oli näin myöhäinen. Muutin kuitenkin mieltäni paikan päällä, sillä ajoituksella oli huomattavia etuja: ihmisiä oli paljon vähemmän (siltikin välillä tungokseen asti) eikä hajuhaitoista ollut tietoakaan. Ilma oli sitä paitsi poikkeuksellisen lämmin eikä ennusteista huolimatta satanut koko päivänä. (Vaikka itse jouduinkin turvautumaan talvivarustukseen lievästä kuumeesta ja yskästä johtuen, näin erään amerikkalaispariskunnan lompsivan kujilla t-paidassa, shorteissa ja sandaaleissa!) Pakko myöntää, että Venetsia on kaunis ja romanttinen paikka. Tunnelmasta pääsi myös onneksi rauhallisen ajankohdan vuoksi nauttimaan. (Harmi vain, että täydellinen matkaseurani oli Suomen kamaralla!) Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen miljöö alkoi kuitenkin toistaa itseään, joten päiväreissu oli ainakin minulle enemmän kuin riittävä. Kauniisiin rakennuksiin ja kanaaleihin alkoi hiljalleen turtua ja jopa väsyä ja jossain vaiheessa tuntui, että "kaikki" on jo nähty. Tämän takia en usko, että menisin Venetsiaan enää uudelleen. Venetsia kuuluu ehdottomasti näkemisen arvoisiin kohteisiin, mutta alkaa yllättävän nopeasti kyllästyttää - etenkin, kun hintataso rajoittaa tekemismahdollisuuksia. Jo pelkkään ruokailuun pitää varata vähintään kymmenen euroa (tämä oli italialaisen tytön neuvottelema ryhmätarjous ei-kovinkaan-hääppöiselle pizzalle). Kahvilassa nautitusta cappucinosta sain pulittaa nelisen euroa, kahden pallon jäätelötötterostä saman verran. Tiukalla budjetilla kannattaakin panostaa yhteen ruokailuun ja varata evästä mukaan, jos meinaa viettää Venetsian kujilla koko päivän. Italiassa on muuten tapana, että ravintolassa veloitetaan eräänlainen pöytämaksu, joka on (ilmeisesti aina) kiinteä ja jaetaan pöytäseurueen kesken. Jos siis et aio syödä tai juoda mitään, ei kannata mennä kavereiden seuraksi istuskelemaan, ellet halua maksaa siitä. Toisaalta ei kannata laskeskella ruokabudjettia pelkän ruokalistan perusteella, sillä pöytämaksua ei ole listojen hinnoissa huomioitu. Suuntaa-antavana tietona voin kertoa, että niissä kahdessa melko vaatimattomassa paikassa, jossa me ruokailimme, pöytämaksu oli 10-12€/pöytä. Onneksi ESN oli järjestänyt matkan hintaan kuuluvan illallisen hotellille. Siellä ruoka oli maukasta ja sisälsi peräti alku-, pää- ja jälkiruoan. Ruokafriikkinä halusin toki jotain maistiaistulaisiakin hankkia. Onnekseni pysähdyimme paluumatkalla ruokakauppaan: muiden viilettäessä viiniosastolle minä kolusin kylmäkaappeja ja karkkihyllyjä! Oliivi- ja pähkinäjuusto osoittautuivat myöhemmin erittäin maukkaiksi eikä suklaissakaan ollut valittamista. Bratislavasta sain vielä hankittua kaveriksi italialaista punkkua kahdella eurolla. NAM!
No comments:
Post a Comment