Lensin tänään (4.9.2011) Helsingistä Wieniin tarkoituksenani jatkaa matkaa bussilla Bratislavaan. Wienissä minua odotti kuitenkin "pieni" yllätys: toinen matkalaukuistani ei saapunut perille. Yli puolen tunnin odottelun jälkeen menin tekemään katoamisilmoituksen Finnairin tiskille, jossa virkailija otti laukkuni tiedot ja tuntomerkit ylös. Hän lupasi soittaa minulle heti, kun laukku löytyy, jotta se voidaan lähettää minulle määränpäähän. Reippaasti "kaikkeen varautuneena" en tästä kovin hätkähtänyt, vaikka laukussa olivatkin kaikki vaihtovaatteeni ja pesuvälineeni ja laukun kohtalo jäi mysteeriksi. Kaikesta huolimatta jatkoin siis matkaani samantien bussilla Bratislavaan. (Saksan kielen taidollekin tuli heti tilausta, sillä slovakialainen bussikuski osasi slovakin lisäksi vain saksaa!)
Perillä Bratislavassa Erasmus-tutorini Lucia oli asemalla vastassa nimikyltin kanssa ja otti minut lämpimästi vastaan. Ensitöikseen hän pyysi minua viikonlopuksi kotipaikkaansa Banská Bystritcaan. Siellä järjestetään perinteiset markkinat, joilla myydään perinteistä slovakialaista ruokaa, juomaa, käsitöitä jne. Suostuin tietysti heti kättelyssä! Lucia oli myös eilen varmistanut, että voisin majoittua asuntolaan jo tänään, vaikka virallisten tietojen mukaan sen ei olisi pitänyt olla missään tapauksessa mahdollista - ensikosketus hyvä veli -järjestelmään siis. Lucian mukaan virkailijat eivät kuulemma halua, että moni ihminen tulisi rekisteröitymään viikonloppuna ja sanovat siksi, että rekisteröityminen onnistuu ainoastaan viikolla. Paikan päällä minulle selvisi, etteivät virkailijat osanneet puhua käytännössä sanaakaan englantia, joten onneksi Lucia oli auttamassa ja tulkkaamassa. Herätin sitä paitsi hieman hämmennystä toisessa virkailijassa: hänelle ei ollut oikein selvää mahtaako sukunimeni olla Tuuli vai Kulonen. Myöhemmin Lucia paljasti virkailijan sanoneen, ettei tämä ollut koskaan tavannut suomalaista - siitä kaiketi meni vähän pasmat sekaisin.
Asuntola ei ollut varsinaisesti positiivinen yllätys, mutta ei pettymyskään: olin odottanutkin jotakin melko nuhjuista. Asun huoneessa kahden muun tytön kanssa, jotka ei eivät ole vielä saapuneet enkä tiedä vielä ovatko he slovakialaisia vai vaihtareita. Huone menettelee ja kaikki vähät huonekalut ovat käyttökelpoisia, mutta vain yhden kaapin lukko toimii. Tutorini kertoi, että huoneen ovi pitää muistaa laittaa aina lukkoon, koska varkaudet ovat täällä aika yleisiä. Onneksi olin täällä ensimmäisenä, niin sain itselleni lukollisen kaapin! Huone on väritykseltään melko harmaa ja lattia vaikuttaa sen verran likaiselta, etten viitsi siinä paljain jaloin tai edes sukkasiltaan kävellä. Kävinkin ensitöikseni Ikeassa hankkimassa petivaatteet ja värikkään huovan sekä tyynyn (kuten alemmista kuvista näkyy) saadakseni edes vähän väriä elämään. Suihku sentään toimii moitteetomasti ja lämmintä vettä riittää kaikille. Jaan muuten kylpyhuoneen kämppiksien lisäksi kolmen muun solun eli yhdeksän muun tytön kanssa. Saa nähdä millaisia aamuista tulee jatkossa, kun kahdellatoista tytöllä on vain yksi vessa ja suihku käytettävissä...
Ostosten jälkeen kävimme Lucian kanssa syömässä japanilaisessa sushiravintolassa, Kikakussa, lohi-avokadomakeja. Ruoka maistui taivaalliselta ja maksoi Zlatý Bažantin (oluen) kera vain 7,90€! Hyvä lopetus raskaalle päivälle, sanoisin. Taidan piipahtaa Kikakussa vielä kerran jos toisenkin tämän reissun aikana.
No comments:
Post a Comment