Jännitystä Bratislava-Malacky -akselilla

Hieman erilaista iltapuhdetta ilmaantui pari viikkoa sitten, kun Suomen futsal-maajoukkue saapui Bratislavaan pelaamaan Slovakiaa vastaan kaksi harjoitusottelua. Toinen taistelu käytiin Bratislavassa ja toinen sen pikkuisella naapuripaikkakunnalla, Malackyssa. Raahasinpa molempiin otteluihin mukaan kaksi saksalaista ystävääkin Suomea kannustamaan. Ilmeisesti tytöt kuitenkin tykkäsivät kokemuksesta - onhan futsal sentään viihdyttävä laji :D! Retki Malackyyn oli viihdyttävä sinälläänkin, sillä kukaan meistä ei ollut juuri matkustellut Slovakian sisällä. Bratislavasta pääsee bussilla Malackyyn noin tunnissa, noin eurolla.

Ensimmäinen ottelu pelattiin siis Bratislavan Pasienky-stadionilla. Perille oli varsin helppo löytää, sillä stadion sijaitsee vain yhden pysäkin päässä "kuuluisasta" Zimný štadión Ondreja Nepelusta. (Niin niin, juuri siitä paikasta, jossa Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden tänä vuonna.) Pelin alkuseremoniassa olo tuntui jotenkin omituiselta: yhtäkkiä edessäni seisoi toista kymmentä suomalaista hoilaamassa kansallislaulua. Mitä lie kaihomielistä patriotismia se olikaan, mutta ihan mukava tunne kuitenkin:). Melkein olisin voinutkin leikkiä olevani Suomessa - mitä nyt olutta sai ostaa katsomosta(!) hintaan 0,70€.  Katsomossa oli jokseenkin väljää eikä slovakinkielisiä kannustushuutoja kuulunut kovin suurella volyymilla, joten sain omat kiljahdukseni jopa hieman kuulumaan. Toki saksalaiset kanssakannustajatkin kokeilivat muutamaan otteeseen "hyvä suomi" -huutoa. Varsinkin toisella puoliajalla saimme kiemurella penkeillämme, kun Suomen virheet tulivat nopsasti täyteen ja maalitolpat kolahtelivat. Kovasta väännöstä huolimatta - tai juuri siksi - ensimmäinen peli päättyi lopulta tasan 1-1 ja jäimme tyttöjen kanssa jännityksellä odottamaan seuraavan päivän koitosta.

Malackyssa sitten olikin toisenlaista. Ensinnäkin perille löytäminen tuotti hankaluuksia, sillä katujen nimiä ei ollut merkitty juuri lainkaan ja kävelimme hiukan harhaan. Lopulta kysyimme eräältä rouvalta, josko hän tietäisi "kde je športová hala Malina". Tiesihän hän ja vei meidät ihan perille saakka! Malinassa "turvajärjestelyt" olivat tiukemmat, sillä katsomon ovella pullisteli viisi kaljua kaappia kireissä harmaissa paidoissaan. Pientä heltymistä oli kuitenkin havaittavissa karjujen ilmeissä,  kun he huomasivat meidän olen ulkomaalaisia. Yksi oikein testasi kielitaitoamme ja sanoi hiukan kysyvään sävyyn "dobrý vecer". Kyllähän me tytöt siihen osattiin vastata :D! Piskuinen katsomo oli täynnä kuin Turusen pyssy, kannustushuudot raikasivat ja tunnelma oli varsin intensiivinen. Koska olin (takuuvarmasti) ainoa suomalainen koko katsomossa, sain kummeksuvia katseita aina kun huusin jotain suomeksi tai hurrasin. Varsinkin pari innokasta teini-ikäistä futsal-fania kääntyi katsomaan taakseen joka kerta, kun aukaisin suuni. Lopulta piti hieman selventää kuviota ja sanoa ääneen "som Fínka". Se ei kylläkään tainnut vähentää ihmettelyä. Tämä peli vasta olikin kutkuttava, kun Suomi otti toisella puoliajalla maalivahdin pois ja yritti saada tasoitusta 3-2 tilanteeseen. Ottelu päättyi lopulta harmittavasti  kuitenkin 4-2 tappioon, kun Slovakia onnistui tekemän maalin tyhjiin. Olisin mielelläni ollut ainoa juhlija katsomossa (saksalaiskollegoitani unohtamatta)! Vaikka lieniskö tuo ollut moisessa paikassa vaarallista jopa tällaiselle pienelle vaalealle tytölle :P?!

 P.S. Kiitos pojille hyvästä viihdykkeestä ja tsemppiä tuleviin peleihin!