Pikavisiitti Budapestiin

Tuli tässä jokin aika sitten piipahdettua myös Unkarin puolella muutaman puolalaisen ja saksalaisen kaverin kera. Mahtuipa mukaan kreikkalainen "opaskin", joka oli asunut kolme vuotta Budapestissa, mutta sittemmin siirtynyt Bratislavaan, sekä hänen Budapestissa opiskeleva kanadalainen ystävänsä, jonka vanhemmat olivat persialaisia. Sanoisin, että kohtalaisen kansainvälisen joukon saimme siis kokoon! Hostellimme oli hyvällä paikalla, siisti ja edullinen. (Englannin ääntämyksestä päätellen hostellin omistaja taitaa olla alunperin kotoisin Liverpoolin liepeiltä - en tosin tohtinut kysyä osuinko oikeaan.) Eikä Budapest ollutkaan yhtään hullumpi paikka, vaikka rautatieaseman liepeiltä saamani ensivaikutelma ei kovin hyvää luvannut remontin repimine katuineen ja keskellä päivää sinne tänne toikkaroivine humalaisineen. Kaupunki osoittautui mukavaksi ja kauniiksi, mielestäni jopa kauniimmaksi kuin Wien. Vaikka rakennukset ovat Budapestissakin varsin koristeellisia, kaupungin yleisilmeessä on kuitenkin luonnetta - sopivasti säröä täydellisessä kuoressa. Ainoa hieman harmittava seikka reissussa oli TODELLA kylmä ilma, mutta reippaalla kävelyllä siitäkin selvittiin. 

Seuraavana jälleen kerran kuvasarjatulitusta:

Sitten hieman hämärämpiin tunnelmiin. Mieleenpainuvin kokemus tällä reissulla oli Terror Háza Múzeum, joka on rakennettu Unkarin fasistisen ja kommunistisen hallinnon aikana pidätettyjen, kuulusteltujen, kidutettujen ja tapettujen ihmisten muistolle.  Museorakennus itsessään oli aikanaan kuulustelupaikka vankiselleineen. Heti sisäänkäynnillä onkin valtava seinä täynnä uhreiksi joutuineiden kuvia ja nimiä. Vaikuttavin osa museota olivat uudelleen rakennetut vanki- ja eristyssellit, joiden tunnelma oli hyytävä. Valokuvia minulla ei museosta juurikaan ole, sillä kuvaaminen oli kiellettyä - erityisen ankarasti vankisellikerroksessa -, mutta uskaltauduin monien muiden tavoin kuitenkin ottamaan kuvan edellä mainitusta muistoseinästä. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan "terroritalossa", jos Budapest joskus sattuu matkan varrelle!!

                                        

Kiitos oppaamme Kyriakoksen, ehdimme nähdä paljonkin mielenkiintoisia paikkoja ja piipahtaa jopa yöelämässä. Ehdottomaksi suosikikseni - toistaiseksi kaikista "täällä päin maailmaa" näkemistäni baareista - nousi erikoisesti sisustettu ja leppoisaa musiikkia soittava Szimpla Kertmozi, jossa rommikaakao tarjoiltiin reilulla rommilla ja vielä reilummalla kermavaahdolla <3. Ehdoton käyntikohde vaihtoehtopaikoista ja rennosta istuskelusta tykkääville!

Mainittakoon vielä lopuksi, että pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni syömään aitoa unkarilaista gulassia. Maku oli todella herkullinen eikä kahden euron hintakaan mieltä pahoittanut. Herkuttelin myös tuolla alimassa kuvassa näkyvällä perinteisellä vanukasjälkiruoalla, mutta nimeä en nyt valitettavasti muista. Ainakin kermaa ja suklaata oli riittämiin :P!

Gulassi!

Jälkkäri!!!